Jihad tarkoittaa kamppailua itseään vastaan pidättäytyäkseen synneistä, äidin kamppailua raskauden tuskan kestämiseksi, opiskelijan ahkeruutta opinnoissaan, kamppailua oman varallisuuden, kunnian ja uskonnon puolustamiseksi, jopa sinnikkyyttä palvonnan teoissa, kuten paastoaminen ja ajallaan rukoileminen, pidetään eräänlaisena jihadina.
Huomaamme, että jihadin tarkoitus ei ole, kuten jotkut sen ymmärtävät, viattomien ja rauhanomaisten ei-muslimien tappaminen.
Islam arvostaa elämää. Rauhanomaisten ihmisten ja siviilien kanssa taisteleminen ei ole sallittua. Omaisuutta, lapsia ja naisia on suojeltava myös sotien aikana. Myöskään kuolleiden silpominen tai vahingoittaminen ei ole sallittua, koska se ei ole osa islamilaista etiikkaa.
Profeetta, Jumala siunatkoon häntä ja suokoon hänelle rauhan, oli kentällä ohjaamassa muslimeja kohti jihadin korkeinta käsitettä, määritellen sen tavoitteet ja yleistäen sen sääntöjä ja valvontaa seuraavien kautta:
Ensinnäkin: Jihadin käsitteen laajentaminen
Profeetallisessa sunnassa painotetaan jihadin laajoja ja monipuolisia merkityksiä, joten käsite ei rajoitu kuvaan vihollisen kanssa taistelukentällä kohtaamisesta. Vaikka tämä on laajempi areena, johon jihadin merkitys soveltuu, ja se on useimpien tässä luvussa mainittujen tekstien tarkoitettu merkitys, profeetallinen sunna kertoo meille muista jihadin käsitteistä, jotka toimivat johdantoina tähän kuvaan pääsemiseksi.
Näihin kuuluu: Jihad itseään vastaan Allahin tottelevaisuudessa. Al-Bukhari sisällytti sahihiinsa luvun nimeltä "Se, joka taistelee itseään vastaan Allahin tottelevaisuudessa", ja hän sisällytti siihen Fadalah ibn Ubaydin (olkoon Allah tyytyväinen häneen) hadithin, joka sanoi: Kuulin Allahin lähettilään (rauha ja siunaukset hänelle) sanovan: "Se, joka taistelee, on se, joka taistelee itseään vastaan." Sen sijaan hän piti itseään vastaan taistelemista tottelevaisuudessa ja sen hillitsemistä tottelemattomuudesta jihadina, koska sen taipumuksessa laiskuuteen tottelevaisuudessa ja tottelemattomuuden halussa sitä pidetään todellisuudessa ihmisen vihollisena. Siksi profeetta (rauha ja siunaukset hänelle) piti tämän itsensä kohtaamista jihadina, koska halujen voittaminen on vaikeaa. Itse asiassa se voi olla vaikeampaa kuin vihollisen voittaminen taistelukentällä. Itse asiassa jihad itseä vastaan on vihollista vastaan suunnatun jihadin perusta, eikä sitä voida saavuttaa ilman ensin käytyä jihadia itseä vastaan.
Näihin kuuluvat: totuuden puhuminen, oikean käskeminen ja väärän kieltäminen, varsinkin jos se tehdään jonkun sellaisen edessä, jonka valtaa pelätään vallanpitäjien keskuudessa, kuten Abu Sa’id al-Khudrin (olkoon Allah tyytyväinen häneen) hadithissa, joka sanoi: Allahin lähettiläs (rauha ja Allahin siunaukset olkoon hänen päällään) sanoi: "Suurin jihadin muoto on oikeuden sana tyrannimaisen hallitsijan edessä." Kertonut al-Tirmidhi Sunanissaan. Al-Mu’jam al-Awsatissa Ibn Abbasin valtuuttamana, joka sanoi: Allahin lähettiläs (rauha ja Allahin siunaukset olkoon hänen päällään) sanoi: "Marttyyrien mestari Ylösnousemuksen päivänä on Hamza ibn ’Abd al-Muttalib, ja mies, joka vastustaa tyrannimaista hallitsijaa kieltäen ja käskien häntä, tapetaan." Tämä johtuu siitä, että se, joka on liian heikko puhumaan totta, tukemaan sorrettua henkilöä, vahvistamaan oikeutta tai kieltämään pahaa, on vielä heikompi muissa asioissa. Muslimit ovat tulleet heikkoiksi tällaisessa jihadissa, joko halusta maalliseen hyötyyn tai pelosta heitä kohtaavasta vahingosta. Ja Allah on Se, jolta etsitään apua.
Hyväksytty Hajj on yksi musliminaisten jihadin muodoista, sillä Profeetta (rauha ja Allahin siunaukset olkoon hänen päällään) teki siitä jihadin muodon musliminaisille, kuten äitimme Aishan (olkoon Allah tyytyväinen häneen) hadithissa sanotaan: "Oi Allahin lähettiläs, me näemme jihadin parhaana tekona. Eikö meidän pitäisi osallistua jihadiin?" Hän sanoi: "Ei, mutta paras jihad on hyväksytty Hajj." Al-Bukhari kertoi tämän Sahihissaan. Tämä johtuu siitä, että hyväksytty Hajj vaatii kamppailua itseä ja Saatanaa vastaan, erilaisten vaikeuksien kestämistä ja oman varallisuuden ja ruumiin uhraamista sen vuoksi.
Näin ollen profeetta, Jumala siunatkoon häntä ja suokoon hänelle rauhan, kutsuu vanhempien palvelemista ja pyrkimystä elättää itsensä ja perheensä Jumalan tiellä tapahtuvaksi jihadiksi, mikä tekee jihadin käsitteestä paljon laajemman kuin mitä jotkut kuvittelevat. Itse asiassa voimme sisällyttää mainittuun yleisesti ottaen kaiken, millä on merkitystä nimenomaisesti ilmaistuina yhteisöllisinä velvoitteina, jotka takaavat riittävyyden tälle kansakunnalle muslimien sivilisaatiorenessanssin sotilaallisissa, teollisissa, teknologisissa ja muissa tekijöissä, kunhan sen tarkoituksena on saavuttaa Jumalan uskonnon jatkumo maan päällä, niin se sisältyy jihadiin Jumalan tiellä.
Toiseksi: Jihadin välineiden ja keinojen laajentaminen.
Yllä olevasta on käynyt selväksi, että jihadin käsite Allahin tiellä on laaja ja kattaa monia hyvyyden puolia. Jäljellä on enää selventää laaja käsite työkaluista ja keinoista, joilla jihad Allahin tiellä saavutetaan, jotta kukaan ei ajattelisi, että jos hän ei pysty suorittamaan jihadia fyysisesti, hän on laiminlyönyt velvollisuutensa. Pikemminkin jihadin työkalut ovat yhtä laajoja kuin itse jihadin käsite. Ne ovat arvoasteita, joiden mukaan muslimi siirtyy arvoasteikolta toiselle olosuhteiden ja ehtojen mukaan, kuten Abdullah ibn Mas’udin hadithissa, jossa Allahin lähettiläs (rauha ja siunaus hänelle) sanoi: "Ei ole ollut yhtäkään profeettaa, jonka Allah lähetti kansakunnan luo ennen minua, jolla ei olisi ollut opetuslapsia ja seuralaisia kansakunnastaan, jotka ottivat hänen sunnansa ja noudattivat hänen käskyjään. Sitten heidän jälkeensä tulevat seuraajat, jotka sanovat, mitä he eivät tee, ja tekevät, mitä heidän ei ole käsketty tekemään. Joten se, joka taistelee heitä vastaan kädellään, on uskovainen, se, joka taistelee heitä vastaan kielellään, on uskovainen, ja se, joka taistelee heitä vastaan sydämellään, on uskovainen, ja sen lisäksi ei ole uskon sinapinsiementäkään." Muslim kertoi tämän Sahihissaan.
Al-Nawawi sanoi Muslim-kommentaarissaan: Edellä mainituista (opetuslapsista) on mielipide-eroja. Al-Azhari ja muut sanoivat: He ovat profeettojen vilpittömiä ja valittuja, ja vilpittömät ovat niitä, jotka ovat puhdistettuja kaikista virheistä. Toiset sanoivat: Heidän kannattajansa. Sanottiin myös: Mujahedin. Sanottiin myös: Ne, jotka ovat soveliaita kalifaattiin heidän jälkeensä. (Al-Khuluf) damman ollessa kha’:n päällä on khulufin monikko, ja sukuonin ollessa lam:n päällä, ja se on se, joka on eri mieltä pahasta. Mitä tulee fathan kanssa lam:n päällä, se on se, joka on eri mieltä hyvästä. Tämä on tunnetuin näkemys.
Hadithin todisteena siitä, mistä olemme tekemisissä, ovat ne arvoasemat ja työkalut, jotka profeetta (Jumala siunatkoon ja suokoon hänelle rauhan) osoitti, ja että niiden kautta jihad saavutetaan kyvykkyyden ja kyvykkyyksien mukaisessa järjestyksessä, kuten hän sanoi: "Joka taistelee heitä vastaan kädellään, on uskovainen, ja joka taistelee heitä vastaan kielellään, on uskovainen, ja joka taistelee heitä vastaan sydämellään, on uskovainen, ja sen lisäksi ei ole uskon sinapinsiementäkään."
Ensimmäinen asia, joka sillä saavutetaan, on: jihad kädellä kenelle tahansa vallanpitäjien tai auktoriteetin omaavien joukosta, tai kielellä kenelle tahansa kyvykkäälle mielipiteen, ajatuksen ja median edustajien joukosta, josta on nykyään tullut yksi laajimmista jihadin kentistä ja työkaluista kielellä, ja se on selittämällä totuus, jonka Allah haluaa luomakunnalta, ja puolustamalla uskonnon lopullisia ja selkeitä periaatteita, ja niin edelleen, kunnes asia päättyy sydämen kieltämiseen täydellisen kyvyttömyyden tapauksessa. Tämä kieltämisen aste ei katoa, vaikka ei ole kykyä tehdä sitä, mitä ennen sitä tehtiin; koska jokainen voi tehdä sen, ja se on todiste siitä, mitä uskoa on jäljellä palvelijan sydämessä!!
Yksi asioista, joissa profeetta (rauha ja siunaus hänelle) korosti jihadin välineiden ja keinojen laajuutta, on se, mitä Al-Musnadissa mainittiin Anasin auktoriteetin perusteella, joka sanoi: Jumalan lähettiläs (rauha ja siunaus hänelle) sanoi: "Taistelkaa polyteistejä vastaan vauraudellanne, hengillänne ja kielellänne." Sen periytymisketju on aito muslimien kriteerien mukaan.
Kolmanneksi: Taistelun tavoitteet islamissa:
Profeetta (rauha ja siunaukset olkoot hänen päällään) tuli korjaamaan käsitystä taistelusta arabiyhteiskunnan elämässä, joka perustui heidän keskuudessaan islamia edeltäneillä perusteilla tapahtuneisiin heimojen ryöstöihin. Hän loi taistelun, jonka suurin tarkoitus oli nostaa yksin Allahin sanaa. Hän hälveni heidän sydämistään kaikki islamia edeltäneet koston, kerskailun, serkkujen tukemisen, vaurauden takavarikoinnin sekä orjien omistamisen ja nöyryyttämisen tavoitteet. Näillä tavoitteilla ei enää ollut arvoa taivaallisesta ilmestyksestä johdetussa profeetallisessa logiikassa. Hän kertoi heille, kuten Abu Musa al-Ash'arin (rauha ja siunaukset olkoot hänen päällään) hadithissa, että beduiinimies tuli Profeetan (rauha ja siunaukset olkoot hänen päällään) luokse ja sanoi: Oi Allahin lähettiläs, mies taistelee saaliista, mies taistelee tullakseen muistetuksi ja mies taistelee tullakseen nähdyksi, joten kuka taistelee Allahin asian puolesta? Allahin lähettiläs (rauha ja siunaukset olkoot hänen päällään) sanoi: "Joka taistelee, jotta Allahin sana olisi korkein, hän taistelee Allahin asian puolesta." Muslimin kertoma Sahih-teoksessaan.
Tämä tavoite saavutetaan kutsumalla ihmisiä islamiin ja poistamalla esteitä tältä oikeudenmukaiselta kutsulta, jotta ihmiset voivat kuulla islamista ja oppia siitä. Sitten heillä on mahdollisuus joko hyväksyä se ja astua siihen tai elää sen varjossa rauhassa. Jos he kuitenkin päättävät estää ihmisiä kutsumasta islamiin, ei ole muuta vaihtoehtoa kuin taistella heitä vastaan, kuten al-Nawawi, Jumala armahtakoon häntä, sanoi Rawdat al-Talibinissa: "Jihad on pakottava kutsu, joten sitä on toteutettava niin paljon kuin mahdollista, kunnes kukaan muu ei ole jäljellä kuin muslimi tai rauhanomainen henkilö."
Islamissa taistelemista ei määrätty uskottomien hävittämiseksi maan päältä, koska se olisi ristiriidassa Jumalan universaalin tahdon kanssa. Siksi islam ei salli kenenkään, jota kuvataan ehdottomasti uskottomaksi, tappamista. Sen sijaan henkilön on oltava taistelija, hyökkääjä ja muslimien tukija. Ibn Taymiyyah sanoo: "Profeetan (rauha ja siunaukset olkoot hänen päällään), lausunto: 'Minua on käsketty taistelemaan ihmisiä vastaan, kunnes he todistavat, ettei ole muuta jumalaa kuin Jumala ja että minä olen Jumalan lähettiläs. Jos he tekevät niin, heidän verensä ja omaisuutensa on minulta suojeltu, paitsi oikeutetusta syystä, ja heidän tilintekonsa on Jumalan edessä.' Tämä mainitsee tarkoituksen, jonka vuoksi heitä vastaan taisteleminen on sallittua, siten että jos he tekevät niin, heitä vastaan taisteleminen on kielletty. Merkitys on: Minua ei käsketty taistelemaan muusta syystä. Se ei tarkoita, että minua käskettiin taistelemaan kaikkia vastaan tästä syystä, koska se on ristiriidassa tekstin ja yksimielisen käsityksen kanssa. Hän ei koskaan tehnyt niin, vaan hänen käytäntönsä oli, että jokainen, joka teki rauhan hänen kanssaan, ei taistellut häntä vastaan."
Näin ollen jihadin käsite on profeetallisen logiikan mukaan integroitu järjestelmä, joka sisältää sääntöjä, opetuksia, yleviä tavoitteita sekä erilaisia työkaluja ja keinoja olosuhteiden ja ehtojen mukaan. Se ei ole improvisoitu prosessi, joka on alttiina mielikuvituksille ja politiikalle, vaan pikemminkin vakiintunut sharia ja vakiintunut velvollisuus. Puhtaassa profeetallisessa sunnassa on jihadin korkein sovellus kokonaisvaltaisine käsitteineen, laajoine työkaluineen ja syvällisine tavoitteineen. Mikään jihad-kokemus ei voi kantaa hedelmää, ellei sitä ohjaa tämän suuren velvollisuuden vanhurskas profeetallinen soveltaminen.