Ottomaanien valtakunta
(699 – 1342 AH / 1300 – 1924 jKr)
Ottomaanien valtakunta seisoo ylpeänä ihmiskunnan historian keskellä kantaen islamin lippua yli kuuden vuosisadan ajan, valloittaen Euroopan ja Aasian ja perustaen suuren islamilaisen valtion. Ristiretki-Eurooppa pelkäsi ja kauhistui sitä vuosisatojen ajan, ja Eurooppa jatkoi valmistautumistaan sen tuhoamiseen odottaen tilaisuutta tilaisuuden perään. Ottomaanien valtakunta ja sen johtajat antoivat heille kuitenkin iskun iskun perään, kunnes ottomaanit romahtivat, hylkäsivät todellisen islamilaisen hallinnon ja omaksuivat vallan keinot. Ristiretki-Eurooppa hyökkäsi heidän kimppuunsa, repi heidät kappaleiksi ja levitti vapaamuurariutta nuorten ja johtajiensa keskuuteen, kunnes Ottomaanien kalifaatti kukistui ja Mustafa Kemal Atatürkin käsissä lakkautettiin.
Ottomaanien valtakunta oli Umayyadien valtakunnan jälkeen maa, jolla oli eniten islamilaisia valloituksia. Ottomaanit uudistivat jihadin ja valloitusten kutsun ja aloittivat valloituksia Euroopassa ja osissa Vähää-Aasiaa. Näistä valloituksista merkittävin oli sulttaani Mehmed Valloittajan Konstantinopolin valloitus vuonna 857 ah / 1453 jKr. Ottomaanien kalifaatille annetaan myös kunnia Keski-Euroopan valloituksesta, sillä ottomaanit valloittivat Balkanin vuonna 756 ah / 1355 jKr., ja kaikki Keski-Euroopan maat alistuivat heille yksi toisensa jälkeen. Bulgaria valloitettiin vuonna 774 ah / 1372 jKr., Serbia vuonna 788 ah / 1386 jKr., Bosnia ja Hertsegovina vuonna 792 ah / 1389 jKr., samoin kuin Kroatia, Albania, Belgrad ja Unkari. Sulttaani Suleiman Suuren johtamat ottomaanien armeijat saavuttivat Wienin muurit ja piirittivät sitä vuonna 936 ah / 1529 jKr., mutta eivät kyenneet valloittamaan sitä. Samoin yli sataviisikymmentä vuotta myöhemmin ottomaanien armeijat piirittivät Wienin vuonna 1094 AH / 1683 jKr. sulttaani Mehmed IV:n hallituskaudella.
Suurin osa näistä maista pysyi muslimien hallussa ja Ottomaanien kalifaatin alaisuudessa koko sen valtakauden ajan. Ne alkoivat kuitenkin vähitellen purkautua, kun Ottomaanien valtakunta ajautui heikkouden kauteen. Vuoteen 1337 AH (1918 CE) mennessä Ottomaanien kalifaatilla ei ollut muita alueita jäljellä Euroopan mantereella kuin Istanbulin kaupunki. Näiden Euroopan alueiden pitkittynyt läsnäolo Ottomaanien kalifaatin alaisuudessa tarkoitti, että kokonaisista alueista tuli muslimienemmistöisiä, kuten Makedoniasta, Albaniasta, Bosnia ja Hertsegovinasta sekä suurista muslimiyhteisöistä Bulgariassa, Romaniassa ja Montenegrossa.
Useimpien ottomaanien hallitsemien alueiden asukkaiden käännyttäminen islamiin johtui ottomaanien oikeudenmukaisesta ja tasapuolisesta kohtelusta muslimiväestöä kohtaan. Heikko, köyhä kyläläinen saattoi nousta Ottomaanien valtakunnan korkeimpiin ja vaikutusvaltaisimpiin asemiin, mikä oli sosiaalisen oikeudenmukaisuuden muoto, joka oli mahdotonta nykyajan eurooppalaisissa yhteiskunnissa. Turvallisuus korvasi konfliktit ja kaaoksen näillä alueilla, ja Eurooppa hyötyi ottomaanien armeijan ja sen hallintojärjestelmien huolellisesta organisoinnista, joka perustui ensisijaisesti tehokkuuteen. Myös muiden uskontojen, kuten kristinuskon ja juutalaisuuden, seuraajat nauttivat anteliaasta kohtelusta ottomaanien hallitsemilla alueilla useiden vuosisatojen ajan, minkä vaikutukset näkyvät selvästi siinä, miten nämä yhteisöt ovat säilyttäneet kielensä, kulttuurinsa ja uskontonsa tähän päivään asti.

Majuri Tamer Badrin kirjasta "Unohtumattomat maat"