Salman al-Farsi - Totuuden etsijä
Koko kirjani (The Awaited Letters) kirjoittamiseni ajan ja tähän päivään asti jalon seuralaiseni Salman Al-Farsin tarina ei ole poistunut mielestäni. Hänen tarinansa on ollut minulle inspiraation lähde ja todellinen esimerkki kärsivällisyydestä ja ponnisteluista totuuden etsimisessä. Salman, olkoon Allah häneen tyytyväinen, eli zarathustralaisuuden, kristinuskon ja juutalaisuuden parissa ennen islamin tuloa, ja hän jatkoi todellisen uskonnon etsintää, kunnes Allah ohjasi hänet siihen. Hän ei alistanut mieltään ja sydäntään kotimaansa perityille perinteille ja uskomuksille, joista hän ei olisi pitänyt kiinni kuolemaansa asti, eikä hän olisi ollut profeetan (rauha ja siunaukset olkoot hänen päällään) seuralaisten joukossa. Häntä ei olisi ohjattu islamin uskontoon ja hän olisi kuollut polyteismistään huolimatta.
Vaikka persialainen Salman kasvoi Persiassa tulen palvonnan keskellä, hän etsi todellista uskontoa ja lähti etsimään Jumalaa. Hän oli zarathustralainen, mutta ei vakuuttunut tästä uskonnosta. Hän kuitenkin huomasi esi-isiensä olevan omistautuneita sille, joten hän omaksui sen heidän kanssaan. Kun hänen epäilyksensä omasta ja perheensä uskonnosta voimistuivat, Salman jätti maansa Persian ja muutti Levantin alueelle etsimään absoluuttista uskonnollista totuutta. Siellä hän tapasi munkkeja ja pappeja. Pitkän matkan jälkeen Salman saapui orjana Medinaan. Kuultuaan profeetasta (rauha hänelle), hän tapasi hänet ja kääntyi islamiin vakuuttuneena hänen sanomastaan.
Aateliskumppani mainitsi syntyneensä persialaisena Isfahanin maassa – nykyisen Iranin alueella – Ji-nimisen kylän asukkaille, ja että hänen isänsä oli sen hallitsija. Salman kasvoi aristokraattisessa suvussa eläen ikuisessa ylellisyydessä Persiassa. Hänen isänsä rakasti häntä syvästi ja pelkäsi häntä siinä määrin, että vangitsi hänet taloonsa. Salman oli edennyt zarathustralaisuuteen, kunnes hänestä tuli tulen asukas, joka sytytti sen eikä antanut sen sammua tuntiinkaan.
Eräänä päivänä hänen isänsä pyysi häntä menemään maatilalleen hoitamaan sitä, koska hänellä oli kiire. Hän pyysi häntä olemaan myöhästymättä, jotta hänen ei tarvitsisi huolehtia. Matkalla maatilalle Salman ohitti kirkon, jossa ihmiset rukoilivat. Hän astui sisään ja he tekivät häneen vaikutuksen. Hän sanoi: "Tämä, Jumalan nimeen, on parempi kuin uskonto, jota me noudatamme." Hän ei lähtenyt heidän luotaan ennen kuin aurinko laski.
Hän kysyi heiltä tämän uskonnon alkuperästä, ja he kertoivat hänelle, että se oli Levantissa. Niinpä Salman palasi isänsä luo ja kertoi hänelle, mitä oli tapahtunut, ja että tämä uskonto oli tehnyt häneen vaikutuksen ja että hän luuli olevansa kahleissa.
Salman kertoi sanoen: ”Lähetin sanan kristityille ja sanoin: ’Jos ryhmä kristittyjä kauppiaita Syyriasta tulee luoksenne, ilmoittakaa heistä minulle.’ Niinpä ryhmä kristittyjä kauppiaita Syyriasta tuli heidän luokseen, ja he ilmoittivat hänelle. Hän pakeni isänsä kotoa Syyriaan.”
Siellä hän tapasi yhden askeettisista piispoista, jotka olivat oikealla tiellä, ja kun kuolema lähestyi häntä, hän neuvoi häntä menemään yhden Mosulin piispojen luokse, joka oli vielä hurskas ja odotti profeetan (rauha ja Allahin siunaukset olkoon hänen päällään) tehtävää. Niinpä hän meni hänen luokseen ja viipyi hänen luonaan jonkin aikaa, sitten kuolema lähestyi häntä ja hän neuvoi häntä menemään yhden Nisibiksen piispojen luo. Sama toistui, kunnes hän tapasi Amoriumista Roomasta tulevan piispan, joka kertoi hänelle profeetan (rauha ja Allahin siunaukset olkoon hänen päällään) ajasta. Piispa sanoi hänelle: ”Poikani, Allahin nimeen, en tunne ketään jäljellä, joka olisi samanlainen kuin me. Käsken sinua menemään hänen luokseen, mutta profeetan aika on tullut sinulle. Hänet lähetetään pyhästä pyhäköstä vaeltamaan kahden laavakentän välillä suolaiseen maahan, jossa on palmuja. Hänellä on merkkejä, joita ei voida piilottaa. Hänen hartioidensa välissä on profeetan sinetti. Hän syö lahjoja, mutta ei almuja. Jos pääset tuohon maahan, tee niin, sillä hänen aikansa on tullut sinulle.”
Sitten karavaani arabien maasta kulki Salmanin ohi, joten hän meni heidän kanssaan etsimään Lopun aikojen profeettaa, mutta matkalla he myivät hänet juutalaiselle ja hän saapui Medinaan ja tunnisti sen palmuista, että se oli profeetan kaupunki, rauha ja siunaukset olkoot hänen päällään, kuten piispa oli sen hänelle kuvaillut.
Salman kertoo profeetan saapumisesta Medinaan sanoen: ”Jumala lähetti profeettansa (rauha ja siunaukset hänelle) Mekkaan, enkä maininnut hänestä mitään orjuudestani huolimatta, kunnes Jumalan lähettiläs (rauha ja siunaukset hänelle) saapui Qubaan ja työskentelin toverini kanssa hänen palmumetsässä. Kun kuulin uutisen profeetan saapumisesta, menin alas ja sanoin: ’Mitä uutista tämä on?’ Isäntäni nosti kätensä ja läimäisi minua lujaa sanoen: ’Mitä sinun kuuluu tehdä tämän kanssa? Jatka töitäsi.’”
Salman halusi testata profeetan (rauha ja siunaukset olkoon hänen päällään) ominaisuuksia, joista piispa oli hänelle kertonut, nimittäin sitä, ettei hän syönyt almuja, otti vastaan lahjoja ja että profeetan sinetti oli hänen hartioidensa välissä, muiden merkkien ohella. Niinpä hän meni profeetan (rauha ja siunaukset olkoon hänen päällään) luo illalla, otti mukaansa ruokaa ja kertoi tälle, että tämä ruoka oli almuista. Profeetta (rauha ja siunaukset olkoon hänen päällään) käski seuralaisiaan syömään, mutta hän ei syönyt. Salman tajusi, että tämä oli yksi merkeistä.
Sitten hän palasi profeetan (rauha ja siunaus olkoon hänen päällään) luokse ja keräsi hänelle ruokaa ja kertoi, että se oli lahja. Jumalan lähettiläs (rauha ja siunaus olkoon hänen päällään) söi sen ja hänen seuralaisensa söivät sen, joten hän tiesi, että se oli toinen merkki.
Salman etsi profeetan sinettiä ja kertoo siitä sanoen: "Sitten tulin Allahin lähettilään (rauha ja siunaukset olkoot hänen päällään) luokse, kun hän seurasi hautajaissaattuetta. Minulla oli kaksi viittaa ja hän oli seuralaistensa kanssa. Käännyin katsomaan hänen selkäänsä nähdäkseni, voisinko nähdä minulle kuvatun sinetin. Kun hän näki minun kääntyvän poispäin hänestä, hän tiesi, että varmistin jotakin, mitä minulle oli kuvattu, joten hän heitti viittansa selästään. Katsoin sinettiä ja tunnistin sen, joten lankesin hänen päälleen, suutelin sitä ja itkin." Niinpä persialainen Salman kääntyi islamiin ja kirjoitti isännälleen. Profeetta (rauha ja siunaukset olkoot hänen päällään) pyysi seuralaisia auttamaan häntä. Salman vapautettiin ja pysyi profeetan (rauha ja siunaukset olkoot hänen päällään) seuralaisena seuraten häntä siihen pisteeseen asti, että profeetta (rauha ja siunaukset olkoot hänen päällään) sanoi: "Salman on meistä, profeetan perheestä."
Salman Al-Farsin matka totuuden löytämiseksi oli pitkä ja vaikea. Hän siirtyi Persian zarathustralaisuudesta Levantin kristinuskoon ja lopulta Arabian niemimaan orjuuteen, kunnes Kaikkivaltias Jumala johdatti hänet profeetan (rauha ja siunaukset olkoot hänen päällään) ja islamin luo.
Oi Jumala, yhdistä minut hänen ja hänen kumppaneidensa kanssa, olkoon Jumala heihin tyytyväinen, korkeimmassa paratiisissa.