Mohácsin taistelu

Mohácsin taistelu käytiin vuonna 932 AH/1526 jKr. Suleiman Suuren johtaman Ottomaanien kalifaatin ja Vilad Isaslav II Jaglion johtaman Unkarin kuningaskunnan välillä. Muslimit saavuttivat murskavoiton, joka johti Unkarin liittämiseen Ottomaanien valtakuntaan.

Mohácsin taistelun syyt

Unkarin kuningas Viladiusz II Jagelló oli päättänyt rikkoa kaikki edeltäjiensä ottomaanien sulttaaneille antamat lupaukset ja meni jopa niin pitkälle, että tappoi sulttaani Suleimanin lähettilään. Lähettiläs vaati Unkarille määrättyä vuosittaista veroa, ja Suleiman vastasi suurella hyökkäyksellä Unkaria vastaan.

Siirry Mohácsin taisteluun

Sulttaani Suleiman marssi Istanbulista (11. Rajab 932 AH/23. huhtikuuta 1526 jKr.) armeijansa johdossa, johon kuului noin satatuhatta sotilasta, kolmesataa tykkiä ja kahdeksansataa laivaa, kunnes hän saapui Belgradiin. Sitten hän pystyi ylittämään Tonnikala-joen helposti ja sujuvasti rakennettujen suurten siltojen ansiosta.

Avattuaan useita sotilaslinnoituksia Tuna-joella ottomaanien armeija saapui Mohácsin laaksoon 128 päivää sotaretken alkamisen jälkeen ja marssi tuhat kilometriä. Laakso sijaitsee nykyään Etelä-Unkarissa, 185 km Belgradista luoteeseen ja 170 km Budapestista etelään. Unkarin armeija, johon kuului noin kaksisataatuhatta sotilasta, mukaan lukien 38 tuhatta Saksasta tullutta apuyksikköä, odotti sitä. Tätä valtavaa armeijaa johti kuningas Vlad Isaslav II Jaglio.

Odotettu tapaaminen

Yhteenottoon johtaneena aamuna (21. Dhu al-Qi'dah 932 AH/29. elokuuta 1526 jKr.) sulttaani Suleiman astui sotilaiden riveihin aamunkoittorukouksen jälkeen ja piti kaunopuheisen ja innostavan saarnan kehottaen heitä kärsivällisyyteen ja lujuuteen. Sitten hän astui Thunderbolt Corpsin riveihin ja piti innostavan puheen, joka herätti moraalia ja terävöitti päättäväisyyttä. Hän sanoi heille muun muassa: "Jumalan lähettilään henki vartioi teitä." Sotilaat eivät voineet pidätellä kyyneleitään, jotka virtasivat vastauksena sulttaanin sanoihin.

Iltapäivällä unkarilaiset hyökkäsivät ottomaanien armeijan kimppuun, joka oli rivissä kolmessa rivissä. Sulttaani oli mahtavin tykeineen ja janissarisotilaineen kolmannessa rivissä. Kun unkarilainen ratsuväki, joka oli kuuluisa rohkeudestaan ja urheudestaan, hyökkäsi, sulttaani käski ensimmäisten riviensä perääntyä, jotta unkarilaiset voisivat rynnätä sisään. Kun he pääsivät lähelle tykkejä, sulttaani käski heidän avata tulen heitä kohti.

Niinpä he niittivät heidät, ja sota kesti puolitoista tuntia, minkä jälkeen Unkarin armeijasta tuli historian perintö sen jälkeen, kun suurin osa sen sotilaista hukkui Mohácsin laakson suoihin kuningas Vilad Isaslav II Jaglón, seitsemän piispan ja kaikkien suurten johtajien kanssa. Vangiksi otettiin 25 000 miestä, kun taas ottomaanien tappiot olivat 150 marttyyria ja useita tuhansia haavoittuneita.

Mohácsin taistelun tulokset

Mohácsin taistelu oli historiassa harvinainen taistelu, jossa toinen osapuoli kärsi tällaisen tappion yhdessä ainoassa kohtaamisessa, alle kahden tunnin sisällä. Unkari menetti itsenäisyytensä sen armeijan kärsittyä näin tuhoisan tappion. Kaksi päivää kohtaamisen jälkeen, 23. Dhu al-Qi'dah 932 AH / 31. elokuuta 1526 jKr., ottomaanien armeija paraati sulttaani Suleimanin eteen tervehtien ja onnitellen häntä. Päälliköt, alkaen suurvisiiristä, suutelivat sulttaanin kättä.

Sitten armeija siirtyi pohjoiseen Tunan länsirannikkoa pitkin, kunnes se saavutti Unkarin pääkaupungin Budapestin, ja hyökkäsi sinne (3. Dhu al-Hijjah 932 AH / 10. syyskuuta 1526 jKr.). Kohtalon tahto oli, että hän ottaisi vastaan Eid al-Adha -tervehdykset tässä kaupungissa kuninkaan palatsissa, ja hän oli viettänyt Eid al-Fitriä Belgradissa voittoisan kampanjansa aikana.

Sulttaani viipyi kaupungissa kolmetoista päivää järjestäen sen asioita. Hän nimitti Transilvanian prinssin Jan Szapolyan Unkarin kuninkaaksi, josta oli tullut Ottomaanien valtakunnan alainen. Sulttaani palasi maansa pääkaupunkiin sen jälkeen, kun Unkarista oli tullut osa Ottomaanien valtakuntaa.

Miksi olimme mahtavia
Tamer Badrin kirja (Unohtumattomat päivät... Tärkeitä sivuja islamilaisesta historiasta)