”Islamin ja siviilivaltion, islamin ja kansalaisuuden tai islamin ja mielipiteen- ja uskonvapauden välillä ei ole minkäänlaista kuilua. Ne, jotka olettavat islamin ja kaikkien näiden nykyaikaisten ajatusten olevan ristiriidassa, eivät itse ymmärrä islamin totuutta eivätkä lue profeetan (rauha ja siunaukset olkoon hänen päällään) ja hänen jalojen seuralaistensa (olkoon Jumala heihin tyytyväinen) historiaa oikealla tai oikeudenmukaisella tavalla. Siksi islamilaisella valtiolla on omat erityispiirteensä, aivan kuten islamilaisella hallintojärjestelmällä on omat perustansa: Jumalan palveleminen, oikeudenmukaisuus, neuvottelu ja sen velvollisuus, tasa-arvo, kuuliaisuus vallanpitäjille, velvollisuus neuvoa vallanpitäjiä, hallitsijan tai paimenen vastuu ja hänen alistuvuutensa oikeuslaitoksen ja kansakunnan valvontaan, kansakunnan poliittinen yhtenäisyys, oikeuksien ja velvollisuuksien takaaminen sekä vapaus. Nämä perustat edustavat islamilaisen järjestelmän ydintä ja sen ainutlaatuisuuden ilmentävintä perustaa.”

Tamer Badrin kirjasta ”Paimenen ja lauman ominaisuudet”