Olen päättänyt omistaa seuraavan kirjani, Odotuskirjeet, äidinisälleni, šeikki Abdul Muttal Al-Saidille, jonka toivoisin olevan kanssani tänä aikana tukemassa minua.
Šeikki Abdel Muttal Al-Saidi joutui moniin taisteluihin mielipiteidensä ja ponnistelujensa vuoksi, ja häntä rangaistiin useammin kuin kerran, muun muassa vuonna 1937, kun al-azharilaiset kapinoivat šeikkiä vastaan hänen mielipiteidensä vuoksi. Häntä tuomitsemaan perustettiin komitea. Šeikki Mahmoud Shaltout, šeikki Al-Zankaloni ja muut ehdottivat, että hän kirjoittaisi muistion, jossa hän ilmoittaisi vetäytyvänsä joistakin mielipiteistään, ja šeikki Abdel Muttal suostui. Oikeudenkäyntikomitean kokoonpanoon kuuluivat: šeikki Muhammad Abdel Latif Al-Fahham, Al-Azharin alivaltiosihteeri; šeikki Abdel Majeed Al-Labban, Usul Al-Dinin tiedekunnan šeikki; ja šeikki Mamoun Al-Shinnawi, sharian tiedekunnan šeikki. Oikeudenkäyntikomitea totesi, että šeikki Abdel Muttal menettäisi ylennyksensä viideksi vuodeksi ja että hänet siirrettäisiin arabian kielen tiedekunnan opetuksesta Tantan yleiselle laitokselle.
Šeikki Al-Saidi poikkesi Al-Azharin yksimielisyydestä luopioiden tappamista koskevassa kysymyksessä sanoen: "En voi yhtyä noihin jäykkiin Al-Azhariin, sillä minä tuon Al-Azharille sen, mitä he tuovat sille jäykkyydellään." Huolimatta Al-Azharin šeikkien, joita johti Šeikki Issa Manoun, hyökkäyksistä, Al-Saidi korosti edelleen uskonnonvapauden tärkeyttä kaikille. Abdel Muttal Al-Saidi uskoi, että luopion kuolemanrangaistus tulisi langettaa vain murhanhimoiselle luopiolle tai sellaiselle, joka pakottaa muslimit hylkäämään uskontonsa. Taisteleminen täällä on vapauden puolustamista. Rauhanomaiselle luopiolle ei ole rangaistusta tässä maailmassa, koska uskonnonvapaus liittyy maalliseen rangaistukseen. Jos uskosta on maallinen rangaistus, niin ei ole uskonnonvapautta, ja päinvastoin. Hänen tukensa tälle oli Pyhän Koraanin jae: "Uskonnossa ei ole pakkoa."
Isoisäni, šeikki Abdul Muttal Al-Saidi, kohtasi paljon vaikeuksia uskonnollisten näkemystensä vuoksi, ja siksi hän oli sopivin henkilö, jolle näin omistavani kirjani Odotetut kirjeet.