Näin Mahdin ja ihmisryhmän yhden uuden sillan alla. En osannut sanoa tarkalleen, missä se oli. Se oli tyhjä aukio sillan alla ilman moskeijaa. Kun rukoushetki aloitettiin sillan alla, Mahdi epäröi olla imaami tuossa rukouksessa, mutta astui esiin ja ryhtyi imaamiksi. Hän tiesi olevansa Mahdi, mutta ei kertonut sitä kenellekään tämän kanssa ja piti sen salaisuutena.
Ensimmäisessä rak'ahissa Al-Mahdi lausui Al-Fatihan ja sitten suuran Al-Baqaran kaksi viimeistä jaetta: ”Lähettäjä on uskonut siihen, mitä hänen Herransa on hänelle ilmoittanut, ja niin uskovat myös. Kaikki he ovat uskoneet Allahiin ja Hänen enkeleihinsä ja Hänen kirjoihinsa ja Hänen lähettiläisiinsä. Me emme tee eroa Hänen lähettiläidensä välillä, ja he sanovat: ’Me kuulemme ja tottelemme. Sinun anteeksiantosi, Herramme, ja Sinulle on lopullinen määränpää.’ (285) Allah ei vaadi sielulta muuta kuin sen kykyjen puitteissa. Se saa mitä se on ansainnut, ja se kantaa mitä se on tehnyt. Herramme, yhtäkään sielua ei rangaista synneistään. Herramme, jos unohdamme tai teemme virheen, äläkä aseta meille samanlaista taakkaa kuin se, jonka asetit ennen meitä eläneiden harteille. Herramme, älä rasita meitä sillä, mitä emme pysty kantamaan. Anna meille anteeksi ja anna meille anteeksi ja armahda meitä. Sinä olet Suojelijamme, joten anna meille voitto uskottomista ihmisistä.” (286)
Mahdin rukouksen aikana paikalle ilmestyi useita sotilaita, jotka piirittivät Mahdin ja hänen kanssaan olevat palvojat. He tiesivät, että Mahdi oli rukoilijoiden joukossa, mutta he eivät tienneet tarkalleen kuka Mahdi oli. He halusivat tietää kuka Mahdi oli, eikä Mahdi halunnut ilmoittaa itseään, ei hänen kanssaan oleville palvojille eikä häntä ympäröiville sotilaille ja hänen kanssaan oleville.
Sotilaat tutkivat palvojia ja terrorisoivat heitä. Ryhmä palvojia pelkäsi sotilaiden toimia, joten he poistuivat paikalta rukouksen aikana. Noin puolet tai vähemmän palvojista jäi Mahdin luokse rukoukseen. Kun Mahdi istui ensimmäisessä tashahhudissa, upseeri ojensi kätensä kättelläkseen ensimmäistä riviä palvojia, jotta he kättelivät. Hän teki tämän, jotta he tietäisivät kuka Mahdi oli. Sitten hän tuli Mahdin luo ja ojensi kätensä kättelläkseen tätä ensimmäisen tashahhudin aikana. Mahdi ojensi kätensä ja kätteli sitä, epäröiden kättellä jotakuta rukoillessaan. Upseeri ei kuitenkaan tunnistanut häntä, ja Mahdi päätti rukouksensa. Sitten upseeri sanoi hänen kanssaan oleville sotilaille: "Haluan kaikkien näiden palvojien nimet, kun he ovat lopettaneet rukouksensa." Mahdi pelkäsi, että he tunnistaisivat hänet.